What doesn't kill you makes you stronger

Nyt parina viime päivänä ollaan päästy tekemään kaikkea jännittävää! Sunnuntaina laskettiin puhallettavilla kanooteilla jokea, missä oli muutama kohta, joissa virtaus oli voimakas. Mulla oli hurjan hauskaa, mut Katalle kävi vähän köpelösti... Mut mä haluun mennä uudestaan joku kerta! Melominen on tosiaan tuttua hommaa, mut en ollu ennen ollu näin voimakkaissa virroissa.

Eilen päästiin sit vihdoin surffaamaan! Mentiin mun vaihto-oppilasaikojen tukihenkilön, Katyn, ja sen tyttären Austinin ja sen poikaystävän Naten kanssa. Olin niin ilonen, että pääsin taas surffaamaan ja mikä kumminta, taidot ei ollu ruostunu kahden vuoden jälkeen, vaan onnistuin nousemaan pystyyn lähes joka kerta! Oltiin vedessä kolmisen tuntia, mikä meni niin nopeesti ohi. Seuraavaks mennään sitte San Diegossa luultavimmin surffaamaan.

Austin, mä, Kata ja Nate surffauksen jälkeen.

Mä ja Kata freeseinä

Eilen illalla sit jäätiin Katyn luokse paellapartyihin, jossa oli paljon hyvää ruokaa. Oon jopa oppinut täällä syömään simpukoita, niin paljon kun se ajatus simpukan syömisestä ällötti ennen! Mut sain syödä parasta paellaa mitä oon ikinä maistanu (voishan sitä tietysti Espanjassa joskus maistaa paikallista paellaa...). Oli kyllä kiva nähdä taas tuttuja naamoja siellä illanvietossa!

Näin juhlista puheenollen, käytiin hyvin mielenkiintoisissa bileissä tossa pari päivää sitten. Mun kaveri Tristan vei meiät kavereineen pienen ajomatkan päähän keskelle maaseutua (niinku tää missä asutaan ei olis kovin maaseutua hahhah), jossa oli iso lato, missä oli aika villit bileet. Paikan nimi oli Art Barn, eli porukka siellä oli aika lailla taiteilijapainoitteista. Liberaaleja. Ja ikähaarukka oli pienestä lapsesta vanhuksiin. Musiikki oli ihmeen hypnotisoivaa ja seinät oli maalattu psykedeelisin kuvin. Tuli sellanen olo, että ihan kun olis huumeissa. Näissä kemuissa oli esiintyjiäkin, mm. tulen kanssa heilumista ja tanssia. Mut ihan hauska kokemus se oli!

-Iris

Moikkamoi!

Musta alkaa pikkuhiljaa tuntuu, etten välttämättä pääse ihan ehjänä kotiin. Kokoajan oon jotenki telomas itteeni. Esimerkiks sunnuntaina meillä oli tosiaan aika hurjat kumikanoottikellunnat. Alku suju hyvin ja oli hauskaa mut sit vastaan tuli reitin voimakkain virtaus ja mutka.. ja puu.. suoraan edessä. Enköhän mä sit ajautunu hurjalla vaudilla suoraan sitä puuta päin ja lentäny veneen kaa ympäri sinne kivikkoisen virtauksen keskelle. Traumat jäi varmaan siitä tilanteesta kun yritän epätoivosesti päästä pinnalle ku virtaus hakkaa mua sitä puuta päin.. Noo mut selvisin mustelmilla ja isovarpaan kynnen puoliutumisella. Ja tulipahan heitettyy talviturkki!

Kovia kokeneet jalat

Eilinen surffaus sujukin jo paljo paremmin ku soutelu - tai no ainakin ilman haavereita. Ja se oli ihan sairaaaaaan kivaa! Ihanat aallot ja meri ja jee!

Ollaan oltu kokoajan menossa eikä loppua näy. Ihania ihmisiä ja juhlia ja ruokaa. (Oli muuten oikeesti parasta paellaa mitä oon ikinä maistanu vaikken oikein niistä simpukoista syttynykkään). Ja lauantain latopartyt oli jotain tosi epätodellista. Se paikka oli samaan aikaan tosi karmiva mut silti jotenki tosi inspiroiva ja omalla tavallaan upee. Ja ne tuliesitykset oli khuul!

Ruokaaaaaa

Oon vaan niin onnellinen et oon päässy tänne näkee ja kokee ihan oikeeta elämää enkä vaan sellasta turistin pintaraapasua!

-Kata

ps. Nyt pesemään pyykkii, pakkaamaan ja hankkimaan Katalle uudet varvastossut (virta vei toisen mukanaan). Seuraavat kuulumiset Bendistä, San Diegosta tai Los Angelesista. ;)