sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Maassa maan tavalla

Pari viikkoa vierähtäny ihan hujauksessa ja mäki alan pikkuhiljaa päästä kaikkiin juttuihin mukaan. Tääl on ihan mahtavaa ja kaikki ihmiset on tosi mukavia ja ystävällisiä. Ollaan melkein joka päivä nähty Iriksen kavereita ja vaiks oon aina vähä jännittänykki ni loppujen lopuks joka kerta on ollu tosi kivaa ja eihän Iriksellä vois ees olla tylsiä kavereita. ;)


Vähän ollaan tosiaan päästy shoppailemaankin ja pelkään vähän et miten me raahataan kaikki kamat täältä Suomeen takasin... (terveisin 35€ vanssit ja converset). Ja ei olla viel ees käyty missään kunnon shoppailupaikassa, että sitä tavaran määrää vaan odotellessa....
Maisema olohuoneen ikkunasta
 Ens viikolla koittaaki sit suuri juhlapäivä 4th of July ja kaikki kaupat pursuaa kaikkee jenkkikamaa. 3. päivä ajetaan Bendiin sinne kesäasunnolle juhlimaan ku siellä on kuulemma paremmat ilotulitukset. Bendistä matka jatkuu 6. päivä kohti etelää ja San Diegoa! Can't wait! 


Ps. Älä ikinä aliarvioi auringon voimaa tällä puolella maapalloa!! Käveltiin tosiaan yks päivä Seal Rockista Waldportiin kolme tuntia ja yli 10 kilometriä pitkin rantaa. Lähtiessä ei ollu hirveen aurinkoinen sää joten napattiin vaan tuulitakit mukaan.. No eiköhän sää sit ollukkin koko matkan ajan tyyliin pilvetön ja käveltiin ilman takkeja ja  _ilman aurinkorasvaa_............ Olin sit muutaman päivän punanen ku paloauto ja nyt mul on hirveen kivat rajat olkapäissä. :---)

- Kata
Katan palovammat. Nyt ollaan lotrattu aurinkorasvalla...
Waldportin rantaa
3 tunnin kävelyreissun näkymää
Rantaa

Terkkuja auringosta! Aivan upee ilma, joten koko päivä on tullu vietettyä ulkona aurinkoa ottaen. Oltiin rannalla ottaa arskaa puol kahteen, jonka jälkeen sama meininki jatkui omalla pihalla myös trampoliinilla hyppien!
Dippaamassa valtameressä
Oltiin yks nätti ilta rantakävelyllä Coryn kanssa (ja otettiin PALJON kuvia...)
Ja hyppykuvia..

Kuollut meritähti :(
Oltiin torstai-ilta ja perjantai mun kaverin Christin mökillä parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä joen rannalla. Sinne tuli mukavasti porukkaa, ja ilta meni siinä grillaillessa (Kata sai maistaa s'moreja ensimmäistä kertaa! Nam, grahamkeksien välissä grillattua vaahtokarkkia ja suklaata...) ja pelaillessa. Eilen sitte mentiin sinne jokeen uimaan ja laskettiin jokea isoilla uimarenkailla ja boogie boardeilla. Oli ihan törkeen hauskaa!
Mä ja Cherilyn just ku ollaan laskettu jokea boogie boardeilla.
Voisin tässä mainita vielä yhden jännän jutun mitä tehtiin: mentiin katsomaan valaita turistipaatilla! Ja nähtiinkin yks harmaavalas! Pari vuotta sitten näin täällä miekkavalaita, mut ne näin omalta pihalta, kun taas nyt päästiin veneellä katsomaan ihan lähietäisyydeltä tätä jättieläintä. Mun kaveri Marisa tuli mukaan, joka paikallisena sai myös nähdä ensimmäistä kertaa valaan luonnossa.
Kaveri chillaamassa
Harmaavalas, joka nähtiin.

Marisa ja mä valasreissulla
Mutta kuten Kata mainitsi, ollaan hengailtu kavereiden kanssa päivittäin yhtä tai kahta päivää lukuunottamatta. Hauskaa on ollu! Tänäänki on edessä jotkut kemut, jes! Ja maanantaina päästään VIHDOIN surffaamaan!!!!!!! En malta oottaa et pääsen taas veteen. Odottelen myös kärsivällisesti (yritän ainakin) Kaliforniareissua. Ihanaa!

- Iris
Sori äiti, tiiän miten paljon tykkäät ku kiipeilen.
Mut näkymä korkeuksista on niin hieno!!
Mä ja Marisa heilumassa Nye Beachilla.


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ihania ihmisiä

Oon taas niin onnellinen, ku oon saanu nähdä lisää tuttuja! Eilen oli Katan 20-vuotissynttärit, niin kutsuin muutamia kavereita tänne meille, mut lyhyellä varotusajalla oli hankalampaa löytää niitä, joilla ei ollu jo valmiiks menoa. Onneks sain kuitenkin muutamia kavereita tänne ja tuntu, että niidenki kanssa oli niin paljon puhuttavaa, ettei enempää porukkaa olis pystynykään käsittelemään! Mut parasta oli, että sain nähdä mun parasta kaveria, Cherilyniä, jo eilisaamusta asti ja siinä hengailtiinki tähän iltaan asti. Nyt jatkuu muidenkin kavereiden näkeminen ja ohjelmaa kasaantuu päivä päivältä enemmän.
Cherilyn!! Itkettiin molemmat ku nähtiin toisemme, hah!
Hauskaa on

Tänään käytiin shoppailemassa Lincoln City Outlet Mall -ostoskeskuksessa ja Kata ja mä molemmat osteltiin kivoja vaatteita. Pitää laittaa jotain kivoja kuvia vaatteista jossaan vaiheessa! (mahdolliset miespuoliset lukijat tykkää...)

Jetlag alkaa jo helpottaa... Ekat päivät heräiltiin aina kuudelta aamulla pirteenä ku peipposet ja oltiin nukahtamisen partaalla jo yheksän aikaan illalla. Eilen katottiin telkkaria Katan ja Cherilynin kanssa sitkeesti kahteentoista asti, mutta välissä piti heittää vettä naamaan, että pysyis hereillä. Tänään onnistuin kuitenkin heräämään yheksän jälkeen, joten eiköhän tää tästä tasotu!

Ja ainiin, on pieni mahdollisuus, että päästäis käymään jopa Kanadassa tässä piakkoin... Jos se toteutuu, kerron siitä myöhemmin! ;)

-Iris

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Perillä ollaan!

Moikka kaikki!

Kolme yötä täällä takana ja yhtäkään ei olla vielä nukuttu samassa sängyssä. Eka yö vietettiin Tacomassa Iriksen kaverin Claytonin ja sen opiskelijakavereitten poikamiesboksissa (voitte vaan kuvitella sen talon kuntoa). :D

Aamulla suunnattiin perinteisen jenkkiaamupalan jälkeen nokka kohti Oregonia Claytonin kyydillä. Matka kesti mukavat 6 tuntia, mut ei se yli vuorokauden matkustamisen jälkeen tuntunu enää miltään. Perillä Seal Rockissa saatiin hyvää ruokaa ja päästiin rentoutumaan paljussa, jonka jälkeen olikin kiva vaan päästä nukkumaan.

Eilen aamulla lähdettiin "aikasin" ajamaan 4-5 tunnin päähän Bendiin tän perheen loma-asunnolle ja täällä ollaan nytkin. Ollaan pyöräilty ja käyty uima-altaalla ja tänään soudeltiin kajakeilla yli kolme tuntia pitkin jokea! Oli kivaa vaiks aluks pelkäsinkin et kaadun sen veneen kanssa sinne jääkylmään jokeen..


Välimatkat on täällä kaikkialle tosi tosi pitkiä mut ne ei tunnu silti yhtä pitkiltä ku Suomessa mikä on tosi outoa! 4-6h autossa menee ihan hujauksessa kun taas Suomessa 2h tuntuu ikuisuudelta.

Täällä on kiva olla :---)

- Kata

Oon vaan niin ilonen nyt!!

Lentomatkat kesti ikuisuuden, ja tuntu niin ihanalta päästä vihdoin viimein Seattlen lentokentällä ulos koneesta ja koko lentokentältä. Helsinki - New York välillä meiän edessä istui vanhempi venäläispariskunta, ja tää rouva selitteli siinä meille venäjäks, miten me näytetään ihan siskoksilta. Ei oo ollut ainut! Vaatekaupoissa myyjät on sanonu samaa.

Suunnitelmat tosiaan muuttu hieman siitä, että oltais oltu kauemmin Tacoma/Seattle alueella, koska Claytonin sukulaiset oli tulossa sinne viikonlopuks, joten lähdettiinki Newportiin jo aikasemmin. Kun päästiin kotiin, ni siellä oli mun perheen tän vuotinen vaihto-oppilas itävaltalaisine perheineen! Oli kiva tavata Biancakin!

Nyt oon ollu vaan niin ilonen, kun oon saanu viettää aikaa mun ihanan perheen kanssa! Ja tottakai oli superhauskaa nähdä Claytonia, joka on itseasiassa yks mun ensimmäisistä amerikkalaisista kavereista, joihin tutustuin just kun olin sillon 2010 saapunut Amerikoihin.

Tänään palataan takaisin Newportiin ja huomenna saan nähdä lisää kavereita!!

-Iris

torstai 6. kesäkuuta 2013

5 kokonaista päivää enää Suomessa!

Fiilikset on tällä hetkellä hyvin jännittyneet. On vaikeeta tajuta, että muutaman päivän päästä se on menoa. Koko matka tuntuu niin utopistiselta, ettei meinaa uskoa, että me oikeesti mennään eikä meinata.

Laukut on kaivettu kaapeista makkarin lattiaa peittämään, ja vaatteet revitty vaatehuoneesta estämään lähes kaiken kulkemisen koko huoneessa. Matkalaukkuun pitäis jättää tilaa niille vaatteille, jota Ameriikoista ostelen, ja tällä hetkellä laukku on jo täynnä, enkä ole edes kaikkea pakannut... Mä en muistanut, miten vaikeeta pakkaaminen on!

Tällä hetkellä on selvinnyt suunnitelmat tulohetkelle! Mun kaveri pääsee hakemaan meidät sieltä Seattle-Tacoma -lentokentältä, ja saadaan sitten yöpyä sen luona pari yötä, kun yhdistetään pieni Seattlereissu näille ekoille päiville! Jes!

-Iris

Iris aika hyvin kokos meijän ajatukset tält hetkeltä, joten eipä siitä sen enempää. Paitsi etten millään jaksais odottaa! Oon varmaan 12-vuotiaasta asti sanonu äitille et mä vielä matkustan Amerikkaan, mut et koskaan kuvitellukkaan et se tapahtuis näin "pian"! En siis vois olla onnellisempi!

Mä oon aina ollu vähä sellanen, et teen kaiken viimetingas ja niin tuntuu käyvän tän pakkaamisenki kanssa (jos jollain on yhteismitoiltaan 150-155cm kokonen laukku niin saa ottaa yhteyttä!) Loppujen lopuks lähtöaamuna tungen varmaan laukun täyteen kaikkee turhaa ku tulee paniikki ja luulen et on liian vähän tavaraa mukana...

Ps. Mua jännittää.. Iris kerran totes et on suunnitellu kaikkii juttuja meille, mut ei kertonu siit sit sen enempää! Tästä kuullaan siis vielä... ehkä... luultavasti se vaan huijaa mua :---)

-Kata


Katan matkalaukku